Tietoja minusta

Kirjastoalan ammattilainen, joka harrastaa kirjallisuutta ja jonka lapsille on hankittu kirjastokortit ristiäisiä seuraavana arkipäivänä. Lukee kaikkea muuta paitsi fantasiaa, kauhua ja scifiä. On kiinnostunut "suomesta ja Suomesta" (K. Hazardia lainaten).

torstai 8. toukokuuta 2014

Elsistä Astaan

Oi, tässäpä romaani minun makuuni! Kotimainen perhedraama, jonka aikajana ulottuu 1950-luvun kieppeiltä aina tähän päivään asti. Laura Lähteenmäen kirjoittama Ikkunat yöhön kertoo, takakansitekstiä lainaten, "synnytyksen jälkeisestä masennuksesta aikana, jolloin sille ei vielä ollut nimeä".

Kaupunkilaistyttö Elsi ihastuu, rakastuu ja on yhtäkkiä Niityn metsätilan nuori emäntä, Einon vaimo ja kolmen peräkanaa syntyneen lapsen äiti. Kaiken pitäisi olla hyvin, mutta niin ei kuitenkaan ole. Elsin elämästä katoavat ilo ja värit eikä hän jaksa edes vaihtaa yöpukua päivävaatteisiin. Puoliso ja anoppi yrittävät auttaa niinkuin parhaiten osaavat, samoin sisko, joka hakee Elsin luokseen kylään haistelemaan kaupungin tuulia. Lopuksi vaikean masennustilan ja lääkkeiden yhdistelmä aiheuttaa tragedian, joka repii Elsin irti perheestään.

Vuodet kuluvat ja Elsin tyttäret aikuistuvat. Sisarukset Arja ja Asta erkanevat toisistaan ja Asta jää yksin luotsaamaan Niityn sukutilaa. Muistan nähneeni jossain tätä teosta koskevassa arvostelussa lauseen "Asta on nykykirjallisuuden inhottavin hahmo" - ja enpä asiaa paremmin voisi sanoa! Astan hahmo liippasi liian likeltä itseäni, koska tunnistan hahmon omasta sukupiiristäni. Yksinäinen elämän katkeroittama nainen, jonka mielestä kukaan muu kuin hän ei osaa tehdä mitään ja jolla on kanttia heitellä ties mitä törkeyksiä päin jopa pikkulapsen naamaa.

Asta kuitenkin saa lapsen, Roopen. Poika kasvaa aikanaan mieheksi ja niinkuin luonnollista on, tuo taloon tyttöystävän. Teresa ei ole millään lailla Astan mieleen ja lopulta Teresan kohtaloon kietoutuvat myös Arjan lapset. Olisivatko asiat menneet toisin, jos Elsi olisi pysynyt terveenä, pysynyt Einon vaimona niin myötä- kuin vastamäessä ja ennenkaikkea ollut äitinä Arjalle ja Astalle?

Kirja oli sekoitus niin sukudraamaa kuin trilleriä ja itseäni sen ihmiset koskettivat monella lailla. Äitinä jäin miettimään neuvolan loistavan poissaolollaan. 2010-luvulla äiti kun joutuu täyttämään kaikenlaisia mielialalomakkeita neuvolassa eli yhteiskunta huolehtii myös äidistä. Miten oli vuosikymmeniä sitten, tarkistiko terveydenhoitaja vain vauvan ja totesi, että kaikki kunnossa? Miten ihmeessä kukaan ei ymmärtänyt, että Elsi on sairas?

Rankka, mutta hyvä lukukokemus. Sellainen kirja, joka on kliseisesti sanottuna pakko ahmia kerralla ;)

Laura Lähteenmäki:
Ikkunat yöhön
WSOY, 2014
ISBN 978-951-0-40383-9
269 s.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti